Englannin kieli ei olekaan vielä voittanut
Arvi Tavast
Vironkielisen Officen ja nyt myös Windowsin ilmestymisen myötä
on aiempaa laajemman yleisön tajunnan saavuttanut idea, että ohjelmisto
voi todellakin toimia viroksi. Onko tämä tarpeetonta ugri-idealismia,
joka uhraa ymmärrettävyyden ja ihmisten kansainvälisen kilpailukyvyn?
Vai päin vastoin kauan odotettu poispääsy vieraan kielen pakkosyötöstä?
Tuoreen tutkimuksen tulokset todistavat odotettua suuremmasta
kalteesta jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle.
Esivaiheena viron kielen strategian kehittelyssä valmistuu vuoden
lopuksi kirjakielen käyttöalueita ja niiden tilaa käsittelevä
tutkimus, jonka atk-alan kieltä käsittelevän kappaleen ovat koostaneet
Kristel Pikk ja allekirjoittanut.
Viime vuoden lopulla toteutimme kaksi kyselyä, yhden lomakemuodossa
400 ”tavallisen ihmisen” kanssa, toisen asiantuntijahaastatteluina
26 alan kielenkäyttöä ohjailevalta ihmiseltä: opettajilta, teknisen
alan tiedottajilta, kirjojen kirjoittajilta ym. Lisäksi analysoimme
viime vuosina kirjoitettuja julkisesti saatavilla olevia kirjallisia
tekstejä: kirjoja, lehdistöä, mainosmateriaalia ja ohjelmiston
käyttöoppaita.
Miksi atk on erityisasemassa?
ATK eroaa vanhemmista tekniikan aloista kieliympäristönsä laajuuden
puolesta. Kun esimerkiksi autoalan tekstejä tavallinen kuluttaja
näkee lähinnä autoa ostaessaan tai korjatessaan, niin verbaalisella
käyttöliittymällä varustetut atk-laitteet kuten tietokoneet, puhelimet,
verkkoympäristöt jne. tuovat jonkinlaista kieltä myös tavallisen
käyttäjän näkyville jatkuvasti. Näin atk-alan kielenvalinta vaikuttaa
aivan suoraan hyvin suureen osaan viron kielen puhujista.
Tekniikan kehittyessä kohti tilannetta, jossa tietokoneiden
kanssa toimiessaan voi käyttää luonnollista kieltä, käy kieliteknologia
yhä tärkeämmäksi. Nykyään on maailmassa massatuotteina nopeasti
kasvava ja täydentyvä joukko kieliohjelmia ja -resursseja. Käytännössä
ne kaikki ovat kielispesifejä. Kun tekniikka ennättää luonnollisen
kaltaisen englanninkielisen kanssakäymisen mahdollistavalle tasolle
(ja se voi tapahtua odottamattoman pian), on tarpeen ehtiä hyvin
nopeasti samalle tasolle myös viron kielellä, muuten uhkana on
viron käyttöympäristön kaventumisen lisäksi myös se että riittämättömästi
englantia osaavien käyttäjien yhteys uusimpiin työvälineisiin
katkeaa. Luonnollisen kaltainen kanssakäyminen luo vieraan kielen
taidolle jonkun verran erilaiset vaatimukset kuin suunnistaminen
näytöllä hiiren kanssa vieraan kielen sanojen joukossa. Kieliteknologian
tarpeellisuutta, nykyistä tilaa, kehityssuuntia ja kehityksen
edellytyksiä ovat perusteellisesti kuvanneet Haldur Õim (2001)
ja Heiki-Jaan Kaalep (2000).
Miksi jokainen aihealue on oleellinen?
Pohjoismaissa on kielitilanteen kuvauksessa yleinen termi kielenkäyttöalueen
menetys (engl. domain loss): kielen korvautuminen toisella, vahvemmalla
kielellä jollakin yhteiskunnallisen elämän alueella. Kielenkäyttöalueen
menetystä edistää alan tietojen tuominen yhden vieraan kielen
vaikutusalueelta - tässä tapauksessa on helppo omaksua ne yhdessä
kielen kanssa - sekä tiivis kansainvälinen kanssakäyminen yhdellä
vieraalla kielellä. Molemmat tekijät ovat atk-alalla selkeästi
olemassa.
Käyttöalueen menetyksen viimeinen vaihe on nähtävissä muutamassa
Afrikan maassa ja Intiassa, joissa paikallisille kielille on jäänyt
vain muutama yksittäinen käyttösfääri, niiden joukossa tavallisesti
henkilökohtaisen elämän alue (siitä myös niiden nimittäminen kyökkikieliksi).
Koko julkisen sfäärin, mukaan lukien koulutuksen, on vallannut
dominoiva kieli. Tällaisissa tapauksissa käy äidinkielen omaksuminen
vain kotona, epävirallisesti, kun taas dominoiva kieli opitaan
virallisen koulutussysteemin osana. Oireita tämänsuuntaisesta
kehityksestä näkyy teknillisen ja luonnontieteellisen alan korkeakoulujemme
opetusohjelmissa, jotka sisältävät kyllä vieraan kielen, mutta
eivät äidinkielen opetusta.
Kulttuuriset ja taloudelliset olot voivat johtaa vieraan kielen
taitoon perustuvaan yhteiskunnalliseen jakautumiseen: dominoivan
kielen avulla on taattu hyvä koulutus ja arvostettu työpaikka,
ja paremmassa asemassa olevat ryhmät erottautuvat ulkopuolisista
keskinäisen vieraan kielen käyttönsä kautta.
Käyttäjien valinnoista
Ns. tavallisia käyttäjiä haastattelemaan ryhtyessämme pelkäsimme
aiemman kokemuksen pohjalta, että useimmat suosivat englanninkielistä
ohjelmistoa eivätkä ole juuri lainkaan nähneet vironkielistä.
Oletimme, että muussa kielenkäytössä pidetään englantia vähemmän
luonnollisena kuin ohjelmistossa, joten tutkimme kielivalintoja
myös kirjan tai lehden lukemisen sekä tietokoneliikkeen myyjän
kanssa asioimisen suhteen.
Vastanneista valitsisi peräti 68% vironkielisen ohjelmiston.
Ilmeisesti monet eivät vieläkään osaa englantia, mikä tekee vaikeaksi
myös työskentelyn englanninkielisen ohjelmiston kanssa.
Piirros
1. Vironkielisen ohjelmiston ystäviä on yllättävänkin suuri enemmistö.
Englanninkielisen ohjelmiston puoltamista perusteltiin ennen kaikkea
tottumuksella. Samoin uskottiin niin pidettävän yllä kilpailukykyä
kansainvälisillä työmarkkinoilla, ilmeisesti käsittämättä, että
ohjelmistoa käännetään myös muissa maissa.
Hyvin samanlaisia tuloksia näytti Eesti Päevalehen Internet-kysely
(EPL 18.12.2001), jossa kysymykseen "Pitäisikö koko tietokoneohjelmiston
olla saatavissa viron kielellä?" vastattiin seuraavasti:
· Luonnollisesti - 40%
· Kyllä, mutta vain kunnollisesti käännettynä - 43%
· Ei, englannin kielellä on parempi - 17%
Ansaitsee huomiota, että kyselyn mukaan jopa 40 prosentille vastaajista
edes huono käännös ei ole syy jättää valitsematta vironkielistä
ohjelmistoa.
Vainko ohjelmisto?
Piirros 2. Mitä parempaa kielitaitoa käyttöympäristö vaatii,
sitä vähemmän vierasta kieltä pidetään sopivana.
Kuten kuviteltavissa olikin, halutaan englanninkielistä kirjallisuutta
nähdä ohjelmistoa vähemmän, ja juuri mitään kiinnostusta ei löydy
kaupassa asioimiseen vieraalla kielellä. Syy on ilmeinen: myös
englanninkielisen ohjelmiston suosijan vieraan kielen taidolla
on rajansa.
Ei mitään uutta
Vironkielisyyttä on varsin paljon nähty jo jonkun aikaa, sillä
nykyään puheaiheena olevien kaupallisten ohjelmien lisäksi on
itse asiassa käännetty koko joukko tuotteita. Viron kielellä oli
keväällä 2002 saatavilla:
· yritysten sisäisiä informaatiojärjestelmiä
· pienyritysten talouslaskentaohjelmia
· erilaisia Virossa valmistettuja tuotteita
· osin Microsoft Office XP (Word, Excel ja Outlook)
· osin Microsoft Windows XP
· Linuxin komponentteja ym. ilmaisohjelmistoa
· matkapuhelinohjelmistoa
· Viroon suunnattuja verkkoympäristöjä ja portaaleja (verkkopohjainen
sähköposti ym. sovelluksia, internet-pankki jne.)
Ei siis pidä paikkaansa se välillä kuultu väite, että ohjelmistoa
olisi alettu kääntää vasta nyt.
Piirros 3. Tähänastinen kokemus vironkielisestä ohjelmistosta.
Ensisäikähdys menee ohi
Piirroksessa 4 näemme epälineaarisen riippuvuuden käytön ja
kielivalintojen välillä: vironkielisistä ohjelmista mitään tietämättömistä
suosii ohjelmistokielenä 15% englantia ja 63% viroa. Ensimmäiset
kontaktit säikäyttävät, kun käyttäjä kokee oman tottumattomuutensa
vironkielisiin ohjelmiin, ja viron suosio laskee 54 prosenttiin.
Sen jälkeen se todellisen käytön kasvaessa taas suurenee: vakiokäyttäjistä
suosii jo 86% vironkielisiä ja vain 3% englanninkielisiä ohjelmia.
Piirros 4. Ohjelmiston kielivalinnan riippuvuus vironkielisen
ohjelmiston käyttökokemuksesta.
Eksperttien valinnat
Johtava rooli alan kielen valinnassa on tekstien kirjoittajilla,
joista Viron kokoisessa maassa onnistui meillä haastatella huomattava
osa, ja saada suhteellisen edustava kuva koko kirjoittajakunnasta.
Odotusten mukaisesti atk-alalla kirjoittavat ihmiset esittivät
varmoja ja perusteltuja mielipiteitä, lähtien siitä että aihetta
pidettiin hyvin merkittävänä. Perusteluina esitettiin kaksi tarvetta,
atk-alan ymmärrettävyys ja viron kielen säilyminen. Jokainen elämänalue,
jossa kieli ei ole aktiivisessa käytössä, on askel kohti sen kuolemaa.
Vaikka kaikki vastanneet olivat yhtä mieltä siitä, että viron
kieltä tarvitaan, ei täyttä konsensusta viron käyttöalueen määrittelemisessä
saavutettu. Käyttäjäkyselyn lailla myös asiantuntijahaastattelussa
löytyi englanninkielistä kaupallista ohjelmistoa suosivia.
Kielen tietoista kehittämistä pidettiin enimmäkseen tarpeellisena,
sillä vaikka kieli on itse organisoituva systeemi, ei pienen kansan
kieltä voi erikoistuneella alalla jättää omiin oloihinsa. Jos
spesialistit itse eivät kehitä kieltään ja jättävät uuden terminologian
käyttöönoton toimittajien harteille, niin olemme varsin pian tilanteessa,
jossa spesialistille tarvittavalla tarkkuudella voi ajatuksiaan
ilmaista vain vieraalla kielellä. Samassa oltiin huolestuneita
mahdollisuuksista puuttua tilanteeseen käytännössä, ja pidettiin
kielenhuoltokoneistoa liian jäykkänä ja hitaana pysymään jatkuvan
ilmaisutarpeen pohjalta kieltä spontaanisti kehittävien käyttäjien
vauhdissa.
Mikä häiritsee?
Palaute käyttäjiltä (niin mainitun kyselyn avulla kerätty kuin
myös muualta saatu) koskee lähes poikkeuksetta terminologiaa,
kuten tietokonealan kielikiistoissa on tähän saakka ollut tapana.
Vastaajien mielestä viron tietokonealan termit ovat käsittämättömiä,
kummallisia, tottumuksen vastaisia, vieraita, epämääräisiä jne.
Pari kyselyyn vastannutta esitti kysymyksen kieleen jo juurtuneina
pitämiensä termien (esim. save) virontamisen mielekkyydestä. Yksi
vastaaja väitti voivansa kirjoittaa häiritsevästä ja sekavasta
terminologiasta täydet kolme sivua.
Yllättävä taas on ihmisiä suututtanut termien valinta. Ehdottomasti
häiritsevin on Microsoftin tuotteissa käytetty sana suvandid (vaihtoehdot,
engl. options), joka herättää reaktioita lievästä ihmetyksestä
suoranaiseen suuttumukseen. Ilmeisesti on vähän tunnettu sana
pantu merkitsemään liian silmiinpistävää käsitettä.
Seuraava ryhmä ovat anglismit, sekä aivan tuoreet kuten viisart
tai suum että vanhemmat kuten printima tai string. Viimeinen on
alan kirjallisuudessa jo kauan sitten kotiutunut merkityksessä
”merkkijono”, mutta nyt ilmenee, että se onkin alusvaate. Ilmeisesti
ei pidä aliarvioida ohjelmiston yleisestä saatavuudesta aiheutuvaa
terminologisoitumista – sen mikä tuntuu insinööristä luonnolliselta
ei tarvitse olla vaatekaupan myyjälle ymmärrettävää.
Yhtä yllättäen ei ole lainkaan häiritsevänä mainittu termikummajaisia
(suvandid-sanaa lukuun ottamatta), jotka vielä muutama vuosi sitten
olivat tietokonealan kielikriitikoiden mieliaihe.
Anne Kaaberin maisterintyöstä "Tietokonetermit todellisessa
kielenkäytössä" (2001), jossa kirjoittaja vertailee "Tietokoneenkäyttäjän
sanaston" termejä kyselyynsä vastanneiden käyttämään tietokonesanastoon,
selviää, että käyttäjät suosivat vähemmän spesifiä tietokonepuhekieltä
terminologian kustannuksella.
Hänen mukaansa on tällainen erillinen alakieli syntynyt lähinnä
sen vuoksi, että kaikki sanastossa ja standardeissa esitetyt termit
joko eivät ole vielä päässeet käyttöön, niitä ei tiedetä tai niitä
ei oteta jostakin syystä omiksi.
Samalla ei lähes kukaan huomaa onnistuneesti ratkaistuja, kyseenalaisesti
ratkaistuja eikä ratkaisematta jääneitä syntaksiongelmia, semantiikasta,
pragmatiikasta ja sisällöllisistä käännösvirheistä puhumattakaan.
Tai ne havaitaan, muttei niitä osata muotoilla ja ne jätetään
siksi omaan tietoon.
Ainoa poikkeuksellisesti ei-terminologinen puheenaihe on käyttäjän
teitittely. Sen puolella on tähänastinen perinteemme, että vieraita
aikuisia ei sovi sinutella, vastaan taas teitittelyn aikaansaama
tarvittavaa suurempi etäisyys tietokoneen ja käyttäjän, etenkin
jo valmiiksi pelokkaan aloittelevan käyttäjän välillä. Molemmille
mielipiteille löytyy puoltajia, kuten löytyy myös molemmin tavoin
käyttäytyviä ja suorastaan sinuttelua ja teitittelyä sekaisin
käyttäviä ohjelmistotuotteita.
Käännöksen ymmärrettävyys
Ohjelmistokäännöksistä mielipiteensä esittäneitten joukossa
on odottamattoman levinnyt käsitys, että jonkun kielen äidinkielenä
puhuminen riittää, tai sen tulisi riittää kaiken tuolla kielellä
ilmaistun ymmärtämiseksi. Jollei riitä, niin riittämättömyyttä
pidetään tekstin, ei lukijan ominaisuutena, sama lukijahan ymmärtää
saman tekstin englanniksikin. Ei tunnusteta ilmiötä, jota Els
Oksaar on kutsunut kansansisäiseksi monikielisyydeksi (intranatsionaalne
multilingvism) - luonnollisen kielen alakielet ovat keskenään
niin erilaiset, että yhdellä ilmaistun uudelleen muotoilua toiselle
voi kutsua kääntämiseksi.
Väitettävästi vironkielinen, mutta entuudestaan tuntematon ja
sen vuoksi käsittämätön ilmaisuväline luo konfliktin tällaisen
käsityksen kanssa. Erityisesti juuri ohjelmistokäännöksiltä odotetaan
ominaisuutta, jota niillä ei realistisesti voi mitenkään olla:
että kaikki termit olisivat motivoituja, eli jo vaikeuksitta ensimmäisellä
lukemisella käsitettäviä myös alaan aiemmin viroksi perehtymättömälle.
Samalla ei kukaan pidä sopimattomana sellaisia englanninkielisiä
termejä, jotka tulee selittää ensimmäisellä käyttökerralla. Päin
vastoin, monet nykyiset tietokoneoppikirjat ja -kurssit keskittyvätkin
juuri termien selittämiseen, ja niitä pidetään investointina jota
ei sovi tuhlata: "Onko se hyvä, että ohjelmisto on viron
kielellä? Jokainen tietokonetta käyttänyt virolainen tietää, mitä
on englanniksi "leikata" ja "liimata" ja varmasti
huomattava osa englantia ymmärtävistä ja puhuvista virolaisista
on saanut hyvää koulutusta juuri tietokoneesta, jossa kaikki on
vieraalla kielellä." (EPL 23.08.01)
Tällaista suhtautumista omaan kieleen voi tulkita kielenkäyttöalueen
menetyksen hyväksymisenä. Alakielten, ainakin tietokonealan ammattikielen,
olemassaolo viron kielellä asetetaan kyseen alle, ja sen paikan
valtaamista englannille pidetään luonnollisena – sanalla sanoen
hyväksytään atk-alan luovutus englannille.
Tulostemme mukaan eivät näin suhtautuvat kuitenkaan ole enemmistönä
(15% lomakekyselyyn vastanneista ja yksi haastateltu suosivat
englanninkielistä kaupallista ohjelmistoa ja yksi haastateltu
kielsi alakielten väliset erot). Osa vastanneista myös kyllä tunnusti
tottumisvaikeudet, mutta piti luonnollisena myös ensinnäkin tottumisen
tarvetta ja toiseksi sitä, että tottuminen kysyy aikaa ja voimia.
Tätä vaivannäköä voi tavallisen tietyssä järjestyksessä luettavan
tekstin kirjoittaja vähentää yksinkertaisesti, luomalla yhteyden
vähän tunnetun termin ja käsitteen välille lisäten virolaiseen
termiin ensimmäisellä käyttökerralla joko selityksen tai englanninkielisen
termin, jos on syytä pitää sitä tunnettuna: Uusi prosessoripesä
eli socket jättää... (MicroLink Astrodatan mainos). Ohjelmistossa
on vaikeampaa tehdä näin, koska yhtään käyttökohtaa ei voi pitää
"ensimmäisenä", ja kestokäyttäjän kannalta selitysten
toisto tuhlaisi liikaa tilaa.
Yhteenvetona
Ohjelmiston kääntäminen on tuottajien taloudellisten etujen
ohjaama taloudellinen välttämättömyys, joka meidän onneksemme
samalla auttaa viron kieltä voittamaan takaisin yhden suhteellisen
vaikutusvaltaisen alan ja sitä kautta kirkastamaan kielen säilymisen
näkymiä. Käännöksiin harjaantumattomuuttakaan ei kannata murehtia.
Kuten kehittyneiden lähinaapurien kymmenvuotinen kokemus ohjelmistokäännöksistä
näyttää, totutaan omakielisiin ohjelmiin suhteellisen nopeasti
ja täysin. Vielä pitemmän käännösperinteen omaavat ranskalaiset
esimerkiksi eivät nykyään enää kuvittelekaan, että ohjelmisto
voisi olla jollain muullakin kielellä.
Lisää aiheesta
Eesti keeletehnoloogia arenduskava 2000. Koostajad: Haldur Õim,
Heiki-Jaan Kaalep, Einar Meister. Versioon 2 (10.02.2000); http://www.eki.ee/keeletehnoloogia/tutvustus/arenduskava.html.
Kaaber, Anne 2001. Arvutiterminid tegelikus keelekasutuses: magistriprojekt.
Juhendaja Krista Vogelberg. Tartu: Tartu Ülikool, Inglise keele
ja kirjanduse õppetool.
Kaalep, Heiki-Jaan 2000. Virtuaalne ingliskeelne Eesti; http://www.eki.ee/keeletehnoloogia/tutvustus/kultleht.html.
Liivak, Sander 2000. Eesti arvutikeel kui oskuskeel ja släng.
- Õiguskeel nr 2, lk 32-37.
Mihkla, Meelis 2001. Eestikeelsus infoühiskonnas. - Õiguskeel
nr 2, lk 25-29.
Õim, Haldur 2001. Keeletehnoloogiast ja eesti keelest. - Keel
ja Kirjandus 2001, nr 7, lk 499-501.
© tõlge Jussi-Santeri Junttila, 2003