ilosanoma

Kaleva, 12.5.1999

Kari Sallamaa

Etnofuturismin ilosanoma
Heimokansojen kulttuuriohjelmasta tehtiin filosofia ja pelastusohjelma

Kuin kyläkeinu. Laidasta laitaan käy etnofutun liike. Vasemmalla aatteen äiti Kauksi Ylle, oikealla Juri Lobanov
Kari Sallamaan valokuva

Tartossa järjestettiin viime viikolla suomalaisugrilaisten nuorten taiteilijoiden kolmas etnofuturismikonferenssi. Tunnuksena oli ”kymmenen vuotta etnofuturismia”, koska vuosikymmen sitten Tartossa järjestäytyi kourallinen nuoria kirjailijoita Eesti Kostabi $eltsiksi (Viron Kostabi-$eura). Nimi viittaa amerikanvirolaiseen kuvataiteilijaan Mark Kalev Kostabiin, joka asetettiin postmodernina internet-taiteilijana seuran suojeluspyhimykseksi.

Dollarin merkki kertoo, että raha ei ole taiteilijallekaan pahaksi. Ohjelmakseen seura otti etnofuturismin, ja se määriteltiin pyrkimykseksi yhdistää kansallinen perinne folkloresta ja kansallisromantiikasta asti postmoderniin tietoyhteiskuntaan.

Koska Viro eli vielä neuvostokauden loppua, tämä ohjelma suuntautui elävältä kuollutta virallista sosialistista realismia vastaan. Mutta kun Neuvostoliitto hajosi ja Viro itsenäistyi, seuran tehtäväksi tuli ennen kaikkea tukea Venäjällä elävien sukukansojen kulttuuria. Seura järjesti vuonna 1994 ensimmäisen nuorten taiteilijoiden konferenssin, jossa etnofuturismi julkistettiin sukukansojen nuorille toivoille.

Kolmannessa konferenssissa oli mukana kuutisenkymmentä virallista osallistujaa ja lukuisa joukko yliopistokaupungin kiinnostuneita eri tilaisuuksissa. Pääjärjestäjä oli sukukansaseura Fenno-Ugria. Koska Viron säästöbudjetti oli antanut vain niukasti rahaa, kokous toimi talkoohengessä, mutta juuri siksi suuren innostuksen ja henkilökohtaisten panosten varassa. Se antoi tilaisuuden asettaa etnofuturismi lopullisesti suomalais-ugrilaisten, tai laajemmin uralilaisten kansojen filosofiaksi, estetiikaksi ja kulttuuriseksi pelastusohjelmaksi.

Kokouksen epävirallinen ja nuorekas luonne mahdollisti tuttavallisemmin sanoen etnofutun määrittelemisen eläväksi, ajan myötä muuttuvaksi ja kansallisia sekä yksilöllisiä muunnelmia suosivaksi suuntaukseksi, uudeksi maailmanjärjestykseksi.

Kaupunkikulttuuria ugreille

Avajaisesitelmässäni ”Etnofuturismin filosofia suomalais-ugrilaisten kansojen säilymisen perustana” esitin joitakin teesejä aatteen pohjaksi. Keskeisenä ideana on jo Friedrich Nietzschen esittämä, mutta erityisesti virolaisen monitieteilijän ja runoilijan Uku Masingin korostama uralilaisten kansojen ajattelutavan poikkeavuus indoeurooppalaisista kansoista, mikä perustuu kielijärjestelmän omaperäisyyteen.

Tärkein tehtävä on luoda kansallista kaupunkikulttuuria tähän asti etupäässä maaseutuelinkeinoja harjoittaneille etnisille ryhmille, koska etnofutu ei tahdo museoida kansoja, vaan antaa mahdollisuudet ajan tasalla olevalle kansallis-kielelliselle kulttuurille.

Nostin esiin etnofutun filosofian pohjaksi sellaisia suomalais-ugrilaisia ajattelijoita kuin saamelainen L.L. Laestadius (1800–1861) ja komilainen Kallistrat Zakov (1886–1926). Molemmille on ominaista ajattelun jakamattomuus: uskonto, filosofia, tiede ja taide yhdistetään.

Korostin myös sitä, että huolimatta tieteellisestä kestämättömyydestään alkukoti- ja kielisukupuuteorioilla on ollut tärkeä merkitys yhteisyyden löytämisessä. Niillä voi edelleenkin olla merkitystä romanttisina taiteen lähteinä ja heimoyhteistyön virittäjinä. Painotin sitä, että erilaisten taiteellisten -ismien meressä on oltava tilaa myös etnofuturismille, koska se ainoana on sekä maailmankatsomus, estetiikka että poliittinen ohjelma.

Nuoret toivot

Virolaisessa etnofuturismissa on tapahtunut jo sukupolvenvaihdos. Keskeisenä hahmona on edelleen konferenssinkin dynamo Kauksi Ylle, mutta kantajoukosta ovat jättäytyneet sivummalle Sven Kivisildnik ja Karl Martin Sinijärv. Tilalle on tullut Nuorten Kirjailijoiden Yhdistys (NAK), kymmenkunta nuorta miestä ja pari tyttöä, jotka kokoontuvat kirjailijaliiton Tarton talon yläkerrassa, järjestävät runoiltoja, happeningejä ja muita skandaaleja.

Eesti Kostabi $elts on julkaissut kymmenisen pientä runovihkoa ja NAK itse proosa-antologian Hea raamat (Hyvä kirja, 1998). Kaikki eivät ole etnofuturisteja, mutta suurin osa on etelävirolaisia maalaislapsia, joista useimmille luonto on tärkeä aihepiiri. Kirjallisuudentutkija Indrek Särg kiteytti sen videofilminsä nimeen Runoilija tulee metsästä.

NAK:sta ponnistanut Contra (Margus Konnula) on julkaissut pääasiassa omakustanteina jo viisi kokoelmaa. Painokset ovat Viron oloissa suuria, 2200 kappaletta, ja kaikki on myyty lähes loppuun. Tavallisesti runokokoelmien painokset ovat kolmesataa.

Contran suosio perustuu ironis-humoristiseen riimittelyyn ja meluisiin runoesiintymisiin Hän ei ota elämää liian vakavasti, ja siksi erityisesti nuoret saavat hänen kielellisestä näppäröinnistään iloa. Hän uskaltaa jopa ironisoida pyhiä asioita, isänmaata sekä virolaisuutta ja vastustaa amerikkahurmaa käyttämällä mieluummin venäläisiä sitaatteja. Jopa Viron Philips on tilannut Contralta mainosriimejä.

Runoilija itse sanoo runojensa olevan käännettäviksi mahdottomia, mutta suomennan näytteeksi nelisäkeen uusimmasta kokoelmasta Tarczan, jossa viidakon kuningas seikkailee Tartonmaalla:

Kohta valkealla pilvellä
saapuu Calvin Klein
nauraa leveällä irveellä
malliksi sovit Jane.

Tai:

riemuntunne valtaa alaa
Tarzan Janea halaa
minä haen pullon viinaa
Tarzan ei enää lapsia piinaa.

Päivillä tapahtui kahden uunituoreen teoksen esittely. Eesti Kostabi $elts julkisti kantaetnofuturistin Jüri Ehlvestin novellikokoelman Elumask (Elämän naamio). Suomalais-ugrilaisen kirjallisuusseuran (AFUL) puheenjohtaja Arvo Valton on toimittanut ja osin virontanut antologian Neli komilannat, johon sisältyy neljän komilaisen naisrunoilijan tekstejä. Paikalla heistä oli vain Komin folkloreteatterin kirjallinen johtaja Nina Obrezkova. Näyte hänen herkästä rakkauslyriikastaan:

Jätin tänään yöksi lampun ikkunalle ...
Ehkä tuhlasin vain öljyä,
Silti tiedän,
Sinä myös:
Kun palelet,
Sinua lämmittää tämä tuli ...
(suom. K.S.)

Udmurtian tähdet

Erityisen vahvasti etnofutu on iskostunut Udmurtiaan. Tasavallasta olikin vahvin sukukansavaltuuskunta. Kirjailija Pjotr Zaharovin mukaan aate on jo tuottanut useita runokokoelmia, koska Suomessa opiskellut Viktor Šibanov on propagoinut sitä
teoriassa ja käytännössä. Yliopiston opettajana hän on levittänyt ilosanomaa myös opiskelijoille, ja se esiintyy yhä enemmän opinnäytteissä.

Zaharov itse on kirjoittanut Udmurtian kansallisteatterissa ison suosion saaneen etnofuturistisen näytelmän Ebga, joka perustuu muinaisaikaiseen kansaneepokseen vahvasta, sukusääntöjä rikkovasta ja siksi tapetusta nuoresta naisesta. Koska Ebga pohjautuu matriarkaattiseen periaatteeseen, näytelmä viittaa futuristisesti tulevaisuuteen, kun Udmurtian naiset yhä enemmän valtaavat alaa juopoilta miehiltä.

Esimerkki tästä oli ”Udmurtian Alla Pugatšova” Nadežda Utkina joka useissa tilaisuuksissa esitti sekä kansanlauluja että omia sävellyksiään udmurttirunoilijoiden teksteihin. Hän on myös merkittävä nuorisopoliitikko.

Kuvataide rinnalla

Virolaisella etnofuturismilla on kuvataiteellinen rinnakkaisilmiö, Tarton yliopiston kuvataidekabinetin käyneiden neljän nuoren miehen vuonna 1988 muodostama Kurssin koulukunta (Peeter Allik, Albert Gulk, Ilmar Kruusamäe ja Priit Pangsepp). Heihin ovat myöhemmin liittyneet tallinnalaiset Marko Mäetamm ja Reiu Tüür.

Etnofuturistista koulukunnan töissä on lähinnä vain Kalevipoeg-eepoksen aiheiden lempeä parodia. Virolaisille etnofuturisteille läheinen on myös internetin kautta maailmankuuluksi tullut vōrolainen surrealistinen, osin naivistinen taiteilija Navitrolla.

Venäjältä oli mukana useita kuvataiteilijoita. Tartossa avattiin ersämordvalaisen Juri Dyrinin, Tallinnassa komilaisen Pavel Mikuševin ja Pärnussa marilaisen Aleksandr Ivanovin näyttely. Kaikki vannovat etnofutun nimiin.

Erityisen merkittävän panoksen antoi Udmurtian tasavallan vaakunan ja lipun suunnitellut Juri Lobanov, joka on myös loistava tanssija ja laulaja. Hän esitti yhden miehen samanistisen performanssin ja oli aina seremoniamestarina, kun udmurtit, niin taiteilijat kuin Tartossa opiskelevat nuoret muodostivat ympyrän ottaen siihen myös vieraat mukaan.

Ympyrä liikkuu maata tömistäen ja laulaen melankolisia lauluja. Udmurttien on vaikea erota toisistaan, siksi ympyrä ei tahdo millään hajaantua ...

Etnofutu maailmanaatteeksi

Etnofuturismi on laajentunut taiteellisesta suuntauksesta arkkitehtuuriin, kyläsuunnitteluun ja ekoturismiin, jopa kansalliseen pelastukseen. Fenno-Ugria -seuran tiedotuspäällikkö Andres Heinapuu esitteli Latvian liiviläisten kansallisen uudelleen heräämisen etnofuturistisena projektina. Kyläsuunnittelua edusti liminkalaisen arkkitehdin Ritva-Liisa Pihlaja-Pennalan näyttely yliopiston kirjastossa hänen tekemästään keskivirolaisen Nurmsin kylän elvyttämissuunnitelmasta. Pihlaja on sukulaisten kautta löytänyt juurensa Nurmsista.

Laajaa etnofutua valotti entisessä gööteporilaisessa kaupunkibussissa tehty kiertoajelu Võro-instituuttiin ja Haanjan luonnonpuistoon. Instituutti tuottaa kirjallisuutta ja muuta oppimateriaalia luotuaan ensin etelävirolaisen võron kirjakielen. Se poikennee virosta yhtä paljon kuin meän kieli nykysuomesta. Hiljattain on saatu aikaan komea värikäs aapinen ja alkeislukemisto. Samoin instituutti uurastaa tuodakseen võronkieliset paikannimet karttoihin vironkielisten rinnalle.

Johtaja Kaido Kaman mukaan Viron hallitus suhtautuu konkreettisen myönteisesti instituuttiin rahoittamalla sitä pelkäämättä separatismia. Eikä ihme, onhan Kama entinen oikeusministeri, jolla on toimivat yhteydet nykyiseen isänmaapuoluevetoiseen hallitukseen.

Ihmisten puheet, kulttuurin humina on suurta, mutta joskus on nokko. Kun seisoo aamuvarhaisella valkovuokko- ja kulleromeressä Haanjan tammien ja pyökkien alla satakielten laulaessa, nousee esiin suuri yhteys alkuun. Pala koskematonta Keski-Eurooppaa jollaista ei enää voi tuoda vaikkapa Saksaan.